KELKKAJÄLJET

Tässä riittää draamaa ja jännitystä alusta loppuun, ja jokainen luku päättyy ikään kuin faktalaatikkoon, joka päivittää kunkin aiheen täysin ajan tasalle, niin että voit ottaa yhden luvun kerrallaan mukaan kiireiseen, digitaaliseen maailmaamme tai tehdä kuten minä: jäädä koukkuun ja lukea kaiken yhdellä istumalla. – Eleonora Johansen Etelä-Grönlannin sanomalehdessä Kujataamiu

Miehen ei tarvitse omistaa enempää kuin mahtuu koiravaljakon rekeen. Mutta Ivars Silis siirtyy mielellään, jotta sinullekin jää tilaa kyydissä, kun hän katsoo taaksepäin elämänsä kelkkajälkiä. Huikea siksak, joka helmeilee jääpuikoista ja kimaltelee lämmöllä ja onnella.

Silisin muistelmat alkavat Amagerin pakolaisleiriltä ja lukuisista iloisista kööpenhaminalaiskuvioista, ennen kuin nuori mies insinööridiplomi taskussaan vuonna 1964 lähtee Grönlantiin. Kolmen vuoden geofyysikon työn jälkeen hän luopuu ilmastotaulukoista, lastaa rekeensä kiväärin ja kameran ja lähtee mukaan inuiittien jääkarhunmetsästäjien seuraan. Siitä alkoi pitkä ura pyytäjänä, valokuvaajana ja retkikuntamiehenä arktisilla seuduilla, mutta myös matkoja lämpimämmille mannereille ja Latviaan, missä hänen juurensa ovat.

Tässä kirjassa tapaamme joitakin hänen ystävistään: suurpyytäjiä, intohimoisia biologeja, rohkeita pilotteja, kyynisiä päätoimittajia, hullunkurisia miljardöörejä ja puhisevia mursuja.

Grönlanti on ollut Silisin kotimaa puoli vuosisataa, ja hän on tuntenut koko huikean kehityksen omassa nahassaan. Minkä tien Grönlanti valitsee nyt, kun ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätä jääkarhun tassujen alta ja maailman suurin saari on todella suurvaltojen kiinnostuksen kohteena?

Kovakantinen, 304 sivua.